Katternö Group
Poliittista dogmatismia?
Yksilön valinnanvapaus on korkeassa kurssissa poliitikkojen puhuessa valitsijoille.
Viime vuosikymmeninä markkinoiden vapautuminen onkin lisännyt valinnanvapautta
merkittävästi. Kilpailu on kasvanut, asenne on nykyään asiakaslähtöisempi.
Samalla kuitenkin tarvitsemme tiettyjä sääntöjä. Esimerkiksi vapaus saastuttaa luontoa
on poistettu. Autojen turvamääräyksiä on tiukennettu. Elintarvikkeiden ainesosat on
ilmoitettava jne. Tarkoituksena on taata ihmisille turvaa ja helpottaa heitä järjestämään
elämänsä haluamallaan tavalla.
Mutta jossain kulkee raja, jolloin säännöt ottavat ylivallan järjenkäytöstä. Saammekohan siitä esimerkin uusissa, ympäristöministeriön jo jonkin aikaa valmistelemissa rakentamismääräyksissä? Media ei ole vielä (tammikuussa 2011) kiinnittänyt esitykseen huomiota sen rajusta sisällöstä huolimatta.
Esityksen yhtenä tarkoituksena on suosia tiettyjä energialähteitä (uusiutuvia) ja syrjiä
toisia (fossiilisia) uudisrakennuksissa ja peruskorjauksissa. Siinä esitetään muun muassa että rakennuslupa myönnetään vain jos tietty ’energiatekijä’ (E-luku) ei ylity. Tämä E-luku laskettaisiin yhtälöllä, jossa eri lämmitysmuodoille annetaan erilaiset kertoimet. Alustavasti arvioidaan, että öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden kerroin olisi 1, uusiutuvan energian 0,5, kaukolämmön 0,7 ja sähkön 2!
Samoin harkitaan vaatimusta vähintään yhden tulisijan rakentamisesta taloon – pelkkää sähkölämmitystä ei siis enää sallittaisi. Muutamat haluavat mennä niin pitkälle, että rakennuksessa olisi oltava myös aurinkokeräin tai –paneeli.
Osan ehdotetuista asioista voi ymmärtää. Fossiilisia polttoaineita ei ole syytä suosia. Talojen energiatehokkuus on hyvästä. Kaukolämpöä on järkevää suosia – missä sitä on. (Sitä voisi kuitenkin helposti säädellä kunnan kaavoitusmonopolilla.) Vaihtoehtoisen lämmönlähteen, esimerkiksi takan, vaatiminen tuntuu myös kohtuulliselta. Kaikki muu lämmityshän vaatii toimiakseen sähköä.
Mutta missä on kokonaislogiikka? Aiotaanko lämmityksessä suosia öljyä pikemmin kuin sähköä? Eikö sillä on mitään väliä, miten sähkö tuotetaan? Panostimme Katternössä jo varhain biopolttoaineisiin. Onko ympäristöministeriön mielestä parempi, että alueemme talonrakentajat lämmittävät asuntonsa tuontiöljyllä mieluummin kuin pohjalaisella biopolttoaineella tuotetulla sähköllä?
Asiaan kuuluu myös se, että sähkö on helppo lämmitysmuoto. Katternö 1.2011 lehden sivujen 16–17 vertailusta käy ilmi, että sähkölämmityksen hankintahinta on muihin vaihtoehtoihin verrattuna matala. Kaukolämpö on taajamissa mukava ja helppo käyttää – maaseudulla vastaavaan pääsee vain öljy-, maa- tai sähkölämmityksellä.
Aiotaanko taloa rakentava nuori perhe pakottaa valitsemaan hankintahinnaltaan kallein
lämmitysmuoto? Vaaditaanko maaseudun ihmisiltä, että heidän on selvittävä esimerkiksi pellettilämmitykseen liittyvästä lisätyöstä ja päivittäisistä rutiineista?
Talonrakentaminen on elämän suurimpia päätöksiä. On äärimmäisen tärkeää, että poliitikot onnistuvat laatimaan yksinkertaisia, loogisia, oikeudenmukaisia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia määräyksiä, jotka takaavat kansalaisille suuren valinnanvapauden. Dogmatismi ei ole energia-asioissa eduksi.
Stefan Storholm